Kirjoituksiin on luettu, mutta ailahtelevalla menestyksellä. Jonain päivänä tulee luettua, toisena taas laitettua aivan suoraan sanottuna läskiksi koko homma. Pitäisi luoda tarkempi suunnitelma siitä, mitä lukee minäkin päivänä ja mitä muuta tekee minäkin päivänä. Ei tästä kahden viikon kriiseilystä muuten mitään tule. Viimeinen viikko ilman M on kuitenkin pyörähtänyt käyntiin. Siitä pitää ottaa lukemisen osalta kaikki irti. Tottakai, ne päivät kun M on koulussa menee täysin lukiessa kun ei voi muuta tehdä. Illat saisi sitten olla rakkaimpansa kanssa mutta katsotaan nyt mitä tästäkin tulee. Ahdistaa ajatus, että kahden viikon päästä pitäisi taas kasata tavarat ja aloittaa eväsretki urakka. Joka iltainen eväiden kasaus ja joka aamuinen paniikkiherääminen. Mummo voisi ottaa minut aivan hyvin yökyläilemään joka ilta ennen kirjoituksia niin olisi lyhyt matka kävellä kirjoituspaikalle.
Hiusten värikin muuttui syntymäpäivänäni. Halusin leikkaamisen sijasta jotakin uutta hiuksiini ja totesin, että kaippa ne väripurkit on kaivettava kaupasta ja alkaa tehdä muutoksia. Sakset olisivat olleet aivan liian lähellä pilaamassa koko uurastusta pitkästä prinsessa-unelmasta jonka huippu olisi yo-juhlissa kun minulla olisin kauniiin pitkä tukka.
Ylioppilasjuhliin valmistuminen aloitetaan joskus sitten kun äidillä on töistään lomaa. Viemme nimittäin vanhojen tanssi mekkoni ompelijalle ja aijomme muokkauttaa siitä ylioppilasmekoksi sopivan. Helma lyhenee jonkin verran, muuta ei ole vielä sen tarkemmin suunniteltu. Toivottavasti avonaiselle selälle ja kaula-aukolle tehdään jotakin joka voi helpottaa alusvaatevalintojani juhlapäivänä. Loppuun liitän pikaisen kuvankaappauksen facebook profiilistani löytyneestä kuvasta jossa näkyy koko pituudessaan kyseinen puku.
