Hän on paremmassa paikassa nyt.

Hän on paremmassa paikassa, siellä häntä ei satu enää ikinä.

Pahin asia on siis tapahtunut. Läheinen ihminen on poistunut keskuudestamme. Hän ei jaksanutkaan olla niin vahva, että pääsisi hymyilemään ylioppilaskirjoituksiini minun nähteni. M lohdutti minua, että rakkaani seuraa toimintaani pilven reunalta ja varmasti ymmärtää kaiken mitä valitsen täällä maan päällä.

Matikan koe meni aivan penkin alle. Menin aivan lukkoon kokeen saadessani ja on IHME jos minusta tulee ylioppilas tänä keväänä (kuitenkin toivoisin sitä enemmän kuin mitään koska en jaksa enää lukiota hetkeäkään, haluan päästä elämässäni eteenpäin ja nopeasti). Tiesin mielessäni, että tänään ei ole hyvä päivä, jotain kamalaa tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin. Ja sitten myöhemmin matikan kokeen jälkeen sain soiton että edellä mainittu hän on poistunut keskuudestamme.

Olimme M:n kanssa eilen katsomassa Niko Kivelää Kotkan konserttitalolla. Sain aivan kauheat raivarit ennen ja jälkeen esitystä milloin mistäkin mitättömästä syystä. Olin aivan suoraan sanottuna hirviö. Pahoittelen sitä täälläkin, tiedän M sinun lukevan tämän joskus. Pohdin jälkeen päin sitä miksi raivosin. Mitään muuta järkevää selitystä en asialle keksinyt kuin sen, että hän oli poissa.

Sisälläni oli aivan hirveän paha olla. Tuntui vaan, ettei mikään ollut hyvin ja kaikki hajoaa vaan käsiin. Olin aivan totaalisen loppu. Aluksi raivosin aivan suuna päänä, tämän jälkeen olin hetken hiljaa ja sitten tuli aivan hirveä olo kun olin toiselle huutanut aivan kurkku suorana. Kaikki on nyt hyvin. Oli aivan KAMALA viikko. Miten sinun viikkosi on sujunut ?

Surua pienten ilojen keskellä

Alkaa pikkuhiljaa kuullostaa sitä, että tämä on sellainen itkublogi. Valitan vain kokoajan jostakin asiasta ja mikään ei mun elämässä olisi muka hyvin. Kirjoituset on suurilta osin voitettu. Selätettyinä on jo englanti, äidinkieli ja terveystieto. Omaa taistoaan odottaa vielä matematiikka ensi viikolla. Voi sitä riemun päivää kun pääsen kirjoituksista eroon. Kaiken lukemisen ja panikoinnin keskellä kerettiin M:n kanssa käydä pihalla grillailemassa eräs ilta :)

Äiti osti minulle rustokoruuni uuden korun piristämään tätä kaikkea lukemishässäkkää. Kaiken lukemisen lisäksi eräs läheisistäni on joutunut yllättävän sairautensa takia sairaalaan. Huoli on suuri siitä, että selviääkö hän ikinä tästä koettelemuksestaan ja tullaanko häntä ikinä näkemään ulkona sairaalan ovista taikka sitten siellä minun paljon puhutuissa ylioppilasjuhlissa. Aika näyttää ja on jumalan onni, että vanhan sairauskohtauksen (jonka kanssa joutui sairaalaan) päälle tullut uusi kohtaus tapahtui sairaalassa eikä kotioloissa. Hoitoon pääsy oli salaman nopeaa ja nyt vain odotetaan. Sanoin hänelle silloin kun kävin häntä katsomassa, että kyllä me sinusta vielä mies tehdään usko pois ! Äidilleni sanoin kuultuani uudesta kohtauksesta, että hän on vahva ja selviää niin hyvin, että tavalla tai toisella pääsee ylioppilasjuhliini kesällä. 

Hieman kuvaa vanhojen tanssi mekostani kun veimme sen tällä viikolla ompelimoon muokattavaksi. Mekkoa muutetaan niin, että eteen tehdään lisää laskoksia piilottamaan ammottavaa rintavarustustani. Samoin selkäpuolelle tulee laskoksia auttamaan alusvaatteiden päälle laittoa. Helmaa lyhennetään puoleen polveen asti. Ylijäävä kangas hyödynnetään juuri laskoksiin.

















Pikkuserkullani on oma bändi. Bändi on perustettu joskus vuosi sitten, mutta pojat ovat tunteneet itsensä jo alakoulu ajoista lähtien. Pojat tekevät itse musiikkia ja soittavat joittenkin biisien cover-versioita. Tänään heillä on keikka Mesikämmenessä. Youtubesta löytyy musiikkia esiintyjällä Läpivalaisu. Paikalliseen Kymen Sanomiin oli tehty tällä viikolla juttu pojista. Melkoisia sankareita he minun mielestäni ovat, ikäänsä nähden (pojat ovat noin 15v).