Nivelsiteiden repeämä

Ortopedilta saatuna diaknoosina nivelsiteiden repeytymä. Mahdollisuuksissa on myös kokonainen irtipoikkikatki oleminen ja nivelkierukoiden vahingoittuminen mutta kaikki selviää tarkemmin magnettikuvissa. Kunhan sinne joskus päästään. Turvotusten pitäisi kuulemma ensin laskea. Millä laskea turvotusta kun se on jo viimeiset pari viikkoa ollut yhtä turvoksissa? Siitä eteenpäin päätetään mitä tehdään, leikkaukseen vai kuntoutuuko itsestään. Olen sairaslomalla syyskuulle asti ainakin. Kepeillä kuljetaan kodin ulkopuolella. Kotona tykkään kulkea enemmän polvetuen kanssa kun saa hoidettua asioita paremmin ilman kokoaikaista apua.

Päätoimisena vaatetuksena polvituen kanssa ovat jonkinlaiset trikoot. Farkkujen päällepukeminen on lähestulkoot mahdotonta. Ilman pitkiä housuja ei oikein mielellään ole kun polvituki painaa ja hiostaa. Vaatekerrastoni muuttuvuus perustuu lähinnä paitojen erilaisuuteen. Toisena päivänä tuollainen paita ja toisena päivänä toienlainen paita. Ihanaa sanon minä.

Mahdollisimman paljon pitäisi lepuuttaa jalkaa. Pitää kohoasennossa ja vain nauttia elämästä. Koittakaa nyt minut saada pysymään paikallaan pitäen jalkaa kohoasennossa... Korkeintaan kun iskette tablettini käteen niin se onnistuu, mutta vain hetken. EI tämä tenava jaksa olla paikoillaan, olisi kiva mennä ja tulla mutta kun ei tuo liikkuminen yksin bussissa onnistu, ainakaan kaksijalkaisten ihmisten nopeudella..

Kaikesta huolimatta ensi viikoll (VIIKON PÄÄSTÄ) mennään kavereiden kanssa Helsinkiin katsomaan Cheekkiä kahden Olympiastadion keikan verran !! :) Oon nyt jo niin FIILIKSISSÄ ! Katsotaan miten kipeitä ollaan keikkojen jälkeen, mutta lohduttavana asian haarana olen ottamassa kasan kylmäpusseja ja särkylääkkeitä mukaan jos vain järjestävä taho vastaisi sähköpostiini.

Reissunpäällä

Reissu Oulaisiin koostui aikalailla pitkälti noista kolmesta elementistä. Kiekkoja, kiekkoja ja kiekkoja. Tottakai se avasi tälläiselle vannoutuneelle jalkapalloilijalle taas uudenlaisen lajin mitä voi Suomessa harrastaa ihan SM-tasolla. Näin jälkeenpäin voin sanoa, että kyllä se ihan mukavaa oli vaikkakin ONNEKSI seurasin vain sivusta ja toimin huoltona, personal treinerinä ja päähän potkijana. 

Ehdimme myös eräänä iltapäivänä "pohjoisessa" olessamme pyörähtää Kalajoen hiekkasärkillä kuten ylläolevista kuvista näkee. Hiekka oli mukavan pehmeää ja merivesi matalassa vedessä yllättävän lämmintä. Uimaan ei kumminkaan uskallettu mennä kun ukkospilvet seurasivat meitä kuin hai laivaa..

Joku oli saanut hauskan ajatuksen tuolla pohjoisessa piirerllä noihin valkoisiin juttuihin (meilläpäin niitä sanotaan traktorin muniksi) erilaisia kuvioita. Toimi meille sopivana rajapyykkinä siitä minne meidän pitää ajaaa.

Loppuun voisin vielä lisätä, että keppikerjäläisen elämä ei ole mitään mukavaa ja tekevälle sattuu. Äiti ja M yrittivät minut saada jo vaihtamaan lajia kun kuulemma se on liian tapaturma-altista minulle. Onneksi on tiedossa aika jo ortopedille niin saadaan selvyys, että missä mättää. Hetkeksi joudutaan ainakin jalkapallosta pitämään taukoa, kuulemma...