Syysflunssa ja ajatuksia leikkauksesta

Kaikenlaista on viime kirjoituksesta ehtinyt sattua. Kävelen TÄYSIN omin jaloin (hiphurraa). Fysioterapeutti ihmetteli ensimmäisen käynnin yhteydessä, että miten kävelen edelleen keppien avulla kun suoranaista estettä omille jaloille ei ole(eihän sen jälkeen enää kehdannut kävellä kepeillä kun ammattilainen sanoo että nyt loppuu). Ensimmäinen käynti oli melkein heti viime kirjoituksen jälkeen. Kohta sekin riemu loppuu kun pääsen viimein sinne eturistisiteen korjausleikkaukseen joulukuun alussa. Leikkauksen piti alunperin olla tämän viikon maanantaina, mutta sattuneesta syystä se siirtyi.

Flunssa päätti iskeä juuri huonoimmalla hetkellä. Kuulemma tämä on joku bakteeritauti, tänään kävin viimeinkin hakemassa antibiotit ja pitää toivoa silmät ja varpaat ristissä, että sairastelu ennen leikkausta olisi tässä. Ainiin ja onhan mulla tän aina yhtä kivan flunssan kanssa samaan aikaan ollut silmätulehduskin joka puhkesi aivan yllättäen kesken työpäivän.

Töihinkin olen viimenkin päässyt. Maailman ehkä mukavimpaan päiväkotiin missä olen tähän mennessä ollut. Harmittaa suunnattomasti kun on ehtinyt kiintyä melkein kuukauden ajan porukkaan (lapset ja aikuiset) niin joutuu jättämään ne polven takia. Kyllä ne odottaa mua ! <3

Mietityttää leikkaus aikalailla paljon. Sairaanhoitajan esihaastattelussa olen jo käynyt ja fysioterapeutilla samalla sairaalareissulla tuli myös pyörähdettyä. Kaikki alkaa olemaan aikalailla päivän selvää. Jotain turvaa luovaa päälle kun menee sinne sairaalaan leikkaukseen ja iloinen mieli. Se riemun tunne kun saa ne sairaalan vaivaiset "välipalat" kun olet joutunut olemaan vähintään 6h syömättä ennen leikkausta.

Jouluvalmistelut olen aloittanut jo hyvissä ajoin kun kerran joulukuusta ensimmäiset viikot kävelen kepeillä. Joulukortit on jo täysin lähetystä vaille(kunhan saisi aikaiseksi ostaa postimerkit ja miettiä kenelle laittaa joulukortit menemään). Joululahjoista itse tehty on kovaa vauhtia valmistumassa. Muuten kaikki joululahjat on suunnitteluasteella. Ensimmäiset piparit ja joulutortut on jo leivottu ja glögiä maisteltu.

Eiköhän tämä tästä iloksi muutu, eikö niin?

Polven ristisiteiden revähdys

Viime viikolla tarkentui diaknoosi. Polveni ristisiteet ovat revenneet (revähtäneet, miten kukin haluaa asian ilmaista). Asiaa on saanut pienessä päässä pyöritellä aika moneen kertaan, 2kuukauden aikana on ehtinyt kaikenlaista miettimään. Sairasloma toivottavasti loppuu VIIMEIN kuun lopulla jolloin pääsisi VIIMEINKIN takaisin lasten pariin päiväkotiin.

Kulkeminen on ulkona edelleen keppien avustuksella. Sisätiloihin saatiin ortopediltä armahdus, että saan kulkea ilman keppejä ja saranaortoosia. Samalla puhelulla saatiin lähete fysioterapiaan (jossa en ole muuten ikinä itse ollut, jännää) ja 6viikon päähän aika uudellleen ortopedille. Tällöin tarkastellaan polven kuntoa sillä hetkellä, kun se on toivottavasti rauhassa saanut kuntoutua. Jatkohoitoa suunnitellaan samalla, pääsenkö taas leikkauspöydälle toisesta jalastani (oikea polvi tähystetty ja nivelkierukkaa korjailtu, jalkapallovamma sekin) vai jatketaanko vahvaa kuntouttamista, että päästäisiin nopeammin takaisin jalkapallokentille.

Nivelsiteiden repeämä

Ortopedilta saatuna diaknoosina nivelsiteiden repeytymä. Mahdollisuuksissa on myös kokonainen irtipoikkikatki oleminen ja nivelkierukoiden vahingoittuminen mutta kaikki selviää tarkemmin magnettikuvissa. Kunhan sinne joskus päästään. Turvotusten pitäisi kuulemma ensin laskea. Millä laskea turvotusta kun se on jo viimeiset pari viikkoa ollut yhtä turvoksissa? Siitä eteenpäin päätetään mitä tehdään, leikkaukseen vai kuntoutuuko itsestään. Olen sairaslomalla syyskuulle asti ainakin. Kepeillä kuljetaan kodin ulkopuolella. Kotona tykkään kulkea enemmän polvetuen kanssa kun saa hoidettua asioita paremmin ilman kokoaikaista apua.

Päätoimisena vaatetuksena polvituen kanssa ovat jonkinlaiset trikoot. Farkkujen päällepukeminen on lähestulkoot mahdotonta. Ilman pitkiä housuja ei oikein mielellään ole kun polvituki painaa ja hiostaa. Vaatekerrastoni muuttuvuus perustuu lähinnä paitojen erilaisuuteen. Toisena päivänä tuollainen paita ja toisena päivänä toienlainen paita. Ihanaa sanon minä.

Mahdollisimman paljon pitäisi lepuuttaa jalkaa. Pitää kohoasennossa ja vain nauttia elämästä. Koittakaa nyt minut saada pysymään paikallaan pitäen jalkaa kohoasennossa... Korkeintaan kun iskette tablettini käteen niin se onnistuu, mutta vain hetken. EI tämä tenava jaksa olla paikoillaan, olisi kiva mennä ja tulla mutta kun ei tuo liikkuminen yksin bussissa onnistu, ainakaan kaksijalkaisten ihmisten nopeudella..

Kaikesta huolimatta ensi viikoll (VIIKON PÄÄSTÄ) mennään kavereiden kanssa Helsinkiin katsomaan Cheekkiä kahden Olympiastadion keikan verran !! :) Oon nyt jo niin FIILIKSISSÄ ! Katsotaan miten kipeitä ollaan keikkojen jälkeen, mutta lohduttavana asian haarana olen ottamassa kasan kylmäpusseja ja särkylääkkeitä mukaan jos vain järjestävä taho vastaisi sähköpostiini.

Reissunpäällä

Reissu Oulaisiin koostui aikalailla pitkälti noista kolmesta elementistä. Kiekkoja, kiekkoja ja kiekkoja. Tottakai se avasi tälläiselle vannoutuneelle jalkapalloilijalle taas uudenlaisen lajin mitä voi Suomessa harrastaa ihan SM-tasolla. Näin jälkeenpäin voin sanoa, että kyllä se ihan mukavaa oli vaikkakin ONNEKSI seurasin vain sivusta ja toimin huoltona, personal treinerinä ja päähän potkijana. 

Ehdimme myös eräänä iltapäivänä "pohjoisessa" olessamme pyörähtää Kalajoen hiekkasärkillä kuten ylläolevista kuvista näkee. Hiekka oli mukavan pehmeää ja merivesi matalassa vedessä yllättävän lämmintä. Uimaan ei kumminkaan uskallettu mennä kun ukkospilvet seurasivat meitä kuin hai laivaa..

Joku oli saanut hauskan ajatuksen tuolla pohjoisessa piirerllä noihin valkoisiin juttuihin (meilläpäin niitä sanotaan traktorin muniksi) erilaisia kuvioita. Toimi meille sopivana rajapyykkinä siitä minne meidän pitää ajaaa.

Loppuun voisin vielä lisätä, että keppikerjäläisen elämä ei ole mitään mukavaa ja tekevälle sattuu. Äiti ja M yrittivät minut saada jo vaihtamaan lajia kun kuulemma se on liian tapaturma-altista minulle. Onneksi on tiedossa aika jo ortopedille niin saadaan selvyys, että missä mättää. Hetkeksi joudutaan ainakin jalkapallosta pitämään taukoa, kuulemma...

SUMMER 2014

Liitän tekstiä elävöittämään ottamia kuviani Korkeasaaresta tältä kesältä.

 Kesää on ehtinyt taas vierätämään jonkin verran eteenpäin. Kirjottaja on ehtinyt viimein tekemään töitä vanhainkodilla (ei ole siis oikein mun ykköslemppareissa työpaikkojen suhteen) kyllästymiseen asti. Myöskin lomailu on kuulunut allekirjoittaneen elämään.

 Korkeasaaressa on ehditty jo tänä kesänä pitkästä aikaa käymään. Ei oikein ollut niin hieno millaisena sen muisti. Kiva kuitenkin tutkailla erilaisia eläimiä ja todeta, että onneksi kaikkia ei tule vastaan joka päivä !

 Ammattikorkeakoulun pääsykokeet olivat ja menivät. Turha reissuhan siitä taas muodostui kun eivät ne VIELÄKÄÄN ymmärtäneet missä mun paikka olisi ollut ensi syksynä. Noo uutta matoa koukkuun syksyn haussa taas kerran.. Kiinnostus pääsykokeita kohtaan alkaa menemään lopullisesti kun aina saa varasija kirjeitä sieltä. Joskus olen vielä sairaanhoitaja!

 Syksyllä tarkoituksena jatkaa lukion viimeisten parin kymmenen kurssin loppuun käyntiä ja aloittaa työt jossain kivassa päiväkodissa jos luoja niin suo. Palata lähtöpisteeseen, siihen työhön johon olen koulutuksenkin saanut ja joka on eniten lähinnä sydäntäni. Toivotaan, että ensi vuoden alussa lukio on viimein taputeltu mun elämästä, lopullisesti.

 Loppukesän suunnitelmissa häämöttää yksi reissu vähän pohjoisempaan Suomeen, nimittäin Oulaisiin. Pieni irtiotto arjesta ja katselemaan miltä maailma näyttää vähän pohjoisemmassa Suomessa :) Tietysti voisimme loppukesänä ottaa vähän aurinkoa, syödä jäätelöä ja nauttia kivoista keleistä. Tottakai se on pikkupakko takoa töitäkin jotta olisi rahaa jota törsäillä :)

 Loppuun oli pakko liittää koko kesän ainoa ylpeyden aihe. YLIOPPILAS VUOSIMALLIA 2014. Kiitos ja kumarrus.

Tuleva kesä pelottaa.

Julia kirjoitti osuvasti blogissaan aiheesta joka mieleeni on hiipinyt lähi päivinä. Tekstiin pääset tästä.

Viikko valuu loppuun kuin hiekka tiimalasissa. Viimeiset hetket M:n kanssa ennen kuin se taas lähtee toisaalle töihin. Suomeksi se on mulle poikaystävä_vapaa_kesä (=superkovaa ikävää). Keskiviikkona se lähtee ensimmäisen kerran, mutta onneksi palaa takasin mun ylioppilasjuhliin viikonlopuksi.

Yhteistä aikaa tulee olemaan vain yksittäisiä päiviä silloin tällöin kun molempien työt sattuvat niin sallimaan. Aiemmastahan tahti ei muutu mihinkään. Ennen M:n muuttoa kotikonnuilleni elämämme oli samanlaista. Työt/koulu jos salli niin satuimme näkemään. Monetmonet itkut tullut itkettyä äitille, kavereille, tai M:ltä saamille pehmoleluille kun on vaan niin superkova ikävä (pyyhkii silmäkulmaansa vaikka tietää M:n tulevan säbästä kotiin kohta).

Tottakai, aiempaan muutoksena on se, että olen vahvistunut huimasti siitä mitä aikaisemmin olin. En pelkää aina sitä sanomatonta pahinta asiaa mitä voisi tapahtua kun M ei ole kotona. Osaan luottaa siihen, että tämä kesä on taas vahvistavana tekijänä sille, että suhde kestää vielä vuosia. Osataan olla parikin kuukautta olematta kuin paita ja peppu. Allekirjoittaneelle takertujalle alku voi olla erittäin hankala. Lopulta huomataan, että puoli kesää on mennyt aivan hujauksessa ohi.

Juliakin tuossa tekstissään minusta puhui oivallisesti monestakin asiasta joista olen samaa mieltä. Uskon itsekkin siihen, että kun M taas elokuussa palaa tänne takaisin niin osaan katsoa häntä aivan uusien pinkkien lasien läpi. Sitä riemua kun tietää, ettei se taas koko arkiviikkoon lähde mihinkään. Osittain vihaan pienessä mielessäni (anteeksi M, ota huumorilla) maajoukkuetta ja kaikkia muita kotkotuksia jotka riistää meidän aikaamme. Mutta olen oppinut ajan saatossa nauttimaan siitä, että saan itsekkin juosta kentällä miten haluan. Ilman, että tarvitsee harmitella sitä, että toinen joutuu olemaan vaan kotona.

Jokainen tarvitsee hetkisen omaa aikaa ilman sitä ällösöpöä parempaa puoliskoa. Mulle on ainakin tärkeää, että yhteyttä pidetään vaikka ollaan erossa. Nautin täysin siemauksin siitäkin, että pääsen viettämään rakkaiden kavereiden kanssa laatuaikaa koko kesän. Äitikin varmasti tykkää kun näkee tytärtään hieman enemmän kuin viikonloppuisin suurimmissa käänteissä kääntymässä kotona..

TEHDÄÄN KESÄSTÄ IKIMUISTOINEN !

Ylioppinut oppilas.

Viimeinkin. Kaikki se VIISI (kyllä luit aivan oikein, olin vähän ehkä laiska) vuotinen uurastus on ohi.

MINÄ OLEN YLIOPPILAS VUOSIMALLIA 2014!!! 

Viime kuukaudet on menneet täysin pimennossa. Yllättävän koville se läheisen pois meno taas otti. Uskon sydämmessäni kuitenkin, että hän on superylpeä minusta kun olen lähisukumme ensimmäinen ylioppilas. 

Kirjoituksen menivät oletettua paremmin joiltakin osin. Kirjaimet olisivat tietysti voineet olla parempiakin mutta tavoitehan oli, että läpi kun päästään niin hyvä on. Nyt jännityksellä odottellaan niitä pääsykoekutsuja. Tuleeko ne vai jäävätkö ne kuitenkin tulematta ? 

Siinäpä vasta todellinen pohdinnan aihe. Jos pääsykoekutsut tulevat ja lopulta kolahtaa kouluun pääsy ilmoitus postiluukusta niin olen varmastikkin onneni kukkuloilla. Unelmien täyttymys. Jos taas käykin niin ettei VIELÄKÄÄN ammattikorkeakoulu ymmärrä innokkaan opiskelijan päälle niin haistakoot kukkanen. Palaan takaisin sinne (hiivatin) lukioon ja teen ne hassut parikymmentä kurssia loppuun jolloin saisin myös päästötodistuksen. Onneksi ohjelmassamme sattuisi olemaan kaikkea muuta kuin TERVEYSTIETOA, ENGLANTIA, MATIKKAA, ÄIKKÄÄ saatikka HISTORIAA. Suurin pohdinnan aihe voi olla, että minua ei haluta enää päivälukioon, vaan joudun iltalukioon. Mitä ihmettä mie teen ne kaikki aamupäivät kun lukio alkaa vasta klo16 ??? Tietysti voisin mennä päiväkotiin tekemään sijaisuuksia ja toivoa, että pääsen lähtemään töistä niin, että ehdin iltalukion tunneille. EI STRESSATA SITÄ VIELÄ. Nautitaan ihanasta kesästä.

PS. Kauden eka maali tuli tehtyä eilen aivan SUPERHIENOSTI päällä maalin vasempaan YLÄKULMAAN !! <3 (viimeksi olen tehnyt maaleja/MAALIN silloin kun olin vielä ammattikoulussa tokalla luokalla, vai oliko viime maalista kauemmin...)

Hän on paremmassa paikassa nyt.

Hän on paremmassa paikassa, siellä häntä ei satu enää ikinä.

Pahin asia on siis tapahtunut. Läheinen ihminen on poistunut keskuudestamme. Hän ei jaksanutkaan olla niin vahva, että pääsisi hymyilemään ylioppilaskirjoituksiini minun nähteni. M lohdutti minua, että rakkaani seuraa toimintaani pilven reunalta ja varmasti ymmärtää kaiken mitä valitsen täällä maan päällä.

Matikan koe meni aivan penkin alle. Menin aivan lukkoon kokeen saadessani ja on IHME jos minusta tulee ylioppilas tänä keväänä (kuitenkin toivoisin sitä enemmän kuin mitään koska en jaksa enää lukiota hetkeäkään, haluan päästä elämässäni eteenpäin ja nopeasti). Tiesin mielessäni, että tänään ei ole hyvä päivä, jotain kamalaa tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin. Ja sitten myöhemmin matikan kokeen jälkeen sain soiton että edellä mainittu hän on poistunut keskuudestamme.

Olimme M:n kanssa eilen katsomassa Niko Kivelää Kotkan konserttitalolla. Sain aivan kauheat raivarit ennen ja jälkeen esitystä milloin mistäkin mitättömästä syystä. Olin aivan suoraan sanottuna hirviö. Pahoittelen sitä täälläkin, tiedän M sinun lukevan tämän joskus. Pohdin jälkeen päin sitä miksi raivosin. Mitään muuta järkevää selitystä en asialle keksinyt kuin sen, että hän oli poissa.

Sisälläni oli aivan hirveän paha olla. Tuntui vaan, ettei mikään ollut hyvin ja kaikki hajoaa vaan käsiin. Olin aivan totaalisen loppu. Aluksi raivosin aivan suuna päänä, tämän jälkeen olin hetken hiljaa ja sitten tuli aivan hirveä olo kun olin toiselle huutanut aivan kurkku suorana. Kaikki on nyt hyvin. Oli aivan KAMALA viikko. Miten sinun viikkosi on sujunut ?

Surua pienten ilojen keskellä

Alkaa pikkuhiljaa kuullostaa sitä, että tämä on sellainen itkublogi. Valitan vain kokoajan jostakin asiasta ja mikään ei mun elämässä olisi muka hyvin. Kirjoituset on suurilta osin voitettu. Selätettyinä on jo englanti, äidinkieli ja terveystieto. Omaa taistoaan odottaa vielä matematiikka ensi viikolla. Voi sitä riemun päivää kun pääsen kirjoituksista eroon. Kaiken lukemisen ja panikoinnin keskellä kerettiin M:n kanssa käydä pihalla grillailemassa eräs ilta :)

Äiti osti minulle rustokoruuni uuden korun piristämään tätä kaikkea lukemishässäkkää. Kaiken lukemisen lisäksi eräs läheisistäni on joutunut yllättävän sairautensa takia sairaalaan. Huoli on suuri siitä, että selviääkö hän ikinä tästä koettelemuksestaan ja tullaanko häntä ikinä näkemään ulkona sairaalan ovista taikka sitten siellä minun paljon puhutuissa ylioppilasjuhlissa. Aika näyttää ja on jumalan onni, että vanhan sairauskohtauksen (jonka kanssa joutui sairaalaan) päälle tullut uusi kohtaus tapahtui sairaalassa eikä kotioloissa. Hoitoon pääsy oli salaman nopeaa ja nyt vain odotetaan. Sanoin hänelle silloin kun kävin häntä katsomassa, että kyllä me sinusta vielä mies tehdään usko pois ! Äidilleni sanoin kuultuani uudesta kohtauksesta, että hän on vahva ja selviää niin hyvin, että tavalla tai toisella pääsee ylioppilasjuhliini kesällä. 

Hieman kuvaa vanhojen tanssi mekostani kun veimme sen tällä viikolla ompelimoon muokattavaksi. Mekkoa muutetaan niin, että eteen tehdään lisää laskoksia piilottamaan ammottavaa rintavarustustani. Samoin selkäpuolelle tulee laskoksia auttamaan alusvaatteiden päälle laittoa. Helmaa lyhennetään puoleen polveen asti. Ylijäävä kangas hyödynnetään juuri laskoksiin.

















Pikkuserkullani on oma bändi. Bändi on perustettu joskus vuosi sitten, mutta pojat ovat tunteneet itsensä jo alakoulu ajoista lähtien. Pojat tekevät itse musiikkia ja soittavat joittenkin biisien cover-versioita. Tänään heillä on keikka Mesikämmenessä. Youtubesta löytyy musiikkia esiintyjällä Läpivalaisu. Paikalliseen Kymen Sanomiin oli tehty tällä viikolla juttu pojista. Melkoisia sankareita he minun mielestäni ovat, ikäänsä nähden (pojat ovat noin 15v).

Ahdistaa.

Tänään on reilu 2vk siihen, että seuraavat ylioppilaskirjoitukset ovat. Penkkarit olivat ja menivät. Osaltani ne olivat aikalailla suuri pettymys, muiden hehkuttamat lukion toisiksi suurin päivä ei tehnyt minuun niin suurta vaikutusta. Majuri kiittää kuitenkin seuruettaan, hauskasta päivästä. Muisto yksi muiden joukossa! :) Abiristeilylle ei allekirjoittanut myöskään lähtenyt, koki paremmaksi viettää 21v synttärit ihan Suomen kamaralla oman kaveriporukan kanssa. Synttärit olivat oikein mukavat. Sain muutamia lahjoja jotka voisin kuvauttaa sitten, kun viimeinenkin lahja saapuu vaihdosta perille!
Kirjoituksiin on luettu, mutta ailahtelevalla menestyksellä. Jonain päivänä tulee luettua, toisena taas laitettua aivan suoraan sanottuna läskiksi koko homma. Pitäisi luoda tarkempi suunnitelma siitä, mitä lukee minäkin päivänä ja mitä muuta tekee minäkin päivänä. Ei tästä kahden viikon kriiseilystä muuten mitään tule. Viimeinen viikko ilman M on kuitenkin pyörähtänyt käyntiin. Siitä pitää ottaa lukemisen osalta kaikki irti. Tottakai, ne päivät kun M on koulussa menee täysin lukiessa kun ei voi muuta tehdä. Illat saisi sitten olla rakkaimpansa kanssa mutta katsotaan nyt mitä tästäkin tulee. Ahdistaa ajatus, että kahden viikon päästä pitäisi taas kasata tavarat ja aloittaa eväsretki urakka. Joka iltainen eväiden kasaus ja joka aamuinen paniikkiherääminen. Mummo voisi ottaa minut aivan hyvin yökyläilemään joka ilta ennen kirjoituksia niin olisi lyhyt matka kävellä kirjoituspaikalle.
Hiusten värikin muuttui syntymäpäivänäni. Halusin leikkaamisen sijasta jotakin uutta hiuksiini ja totesin, että kaippa ne väripurkit on kaivettava kaupasta ja alkaa tehdä muutoksia. Sakset olisivat olleet aivan liian lähellä pilaamassa koko uurastusta pitkästä prinsessa-unelmasta jonka huippu olisi yo-juhlissa kun minulla olisin kauniiin pitkä tukka.
Ylioppilasjuhliin valmistuminen aloitetaan joskus sitten kun äidillä on töistään lomaa. Viemme nimittäin vanhojen tanssi mekkoni ompelijalle ja aijomme muokkauttaa siitä ylioppilasmekoksi sopivan. Helma lyhenee jonkin verran, muuta ei ole vielä sen tarkemmin suunniteltu. Toivottavasti avonaiselle selälle ja kaula-aukolle tehdään jotakin joka voi helpottaa alusvaatevalintojani juhlapäivänä. Loppuun liitän pikaisen kuvankaappauksen facebook profiilistani löytyneestä kuvasta jossa näkyy koko pituudessaan kyseinen puku.

Mä oon sopivasti onnellinen

Nyt en kyllä taas ymmärrä mikä bloggeria vaivaa mutta antaa tekstin puhua puolestaan. 

Robinin biisi iski suoraan sydämeen. Kertoo mun tunteista mun poikaystävää kohtaan erittäin paljon! Hän varmasti ymmärtää ilman sanoja mitä biisi kertoo meidän vuosisadan rakkaustarinasta :)

Me kävellään vasten tuulta

mut ei se tunnu viileeltä

Sä oot aina ollut frendi

mut tänään sä oot viel enemmän

Äkkii kuuluu tuhat askelta,

Joen vartta kun mä sua

kotiinpäin saatan

Lupaan ei oo viimeinen kerta

Nähdään huomenna taas

Kun aamulla herään,

Mä tuntee voin sen

Tää on kaunis päivä, mä oon

onnellinen

Sama mulle vaik satais

Taivas ois pilvinen

Tää on kaunis päivä,

mä oon sopivasti onnellinen

Tää kaupunki on koti mulle,

Sun kanssa voin tuntee niin

Sä saat mut näkemään asioita

Mitä en oo nähnyt aiemmin

Äkkii kuuluu tuhat lausetta,

Jutellessani sun kanssa ilman murheita

Lupaan ei oo viimeinen kerta

Nähdään huomenna taas

Kun aamulla herään,

Mä tuntee voin sen

Tää on kaunis päivä, mä oon

onnellinen

Sama mulle vaik satais

Taivas ois pilvinen

Tää on kaunis päivä,

mä oon sopivasti onnellinen

Me puhutaan tai ollaan hiljaa

Meil on helppo olla kahdestaan

Meil on tää juttu joka kestää

Ja nuoret sydämet jotka tyky-tyky-

tykyttää

Kun aamulla herään,

Mä tuntee voin sen

Tää on kaunis päivä, mä oon

onnellinen

Sama mulle vaik satais

Taivas ois pilvinen

Tää on kaunis päivä,

mä oon sopivasti onnellinen

Tää on kaunis päivä,

mä oon onnellinen

Sama mulle vaik satais

Taivas ois pilvinen

Tää on kaunis päivä,

mä oon sopivasti onnellinen

Muuten elämä Kotkassa on melkolailla tasapaksua. Herra on edelleen porukoilla ja oon aivan uudella tavalla nauttinut tästä omasta ajasta yksin Kotkassa, jos näin voimme sanoa. Virallisista ylioppilaskokeista on taputeltu minun osaltani äidinkielen tekstitaito ja  englannin kuuntelu. Maaliskuun puolella vastustajana olisi äidinkieli essee kokeen merkeissä, terveystieto uudelleen (viime tulos ei miellyttänyt, olikohan tavoitteet asetettu ihan oikeisiin mittasuhteisiin), englannin kirjallinen osuus ja mörkö matematiikka. Kyllä musta vielä ylioppilas tulee, LUPAAN SEN ! :) 

Preliminääri ja muita ajatuksia

Äidinkielen ja englannin preliminäärit ovat takana. Olo on kevyt ja onnellinen. Parempi osapuoleni lähti epätoivoiselle matikkapilkille ystävänsä kanssa. Omaa aikaa minulle siis ! Huomenna saattaa mahdollisesti allekirjoittanut löytää itsensä päiväkodista :) Soiteltiin tänään rekrytoinnin kanssa puolin toisin ja lupasivat aamusella ilmotella jos tarvitsevat apukäsiä. Jännityksellä odotellaan aamua !
Ilta on mennyt siivoillessa ja ottaessa vähän etäisyyttä koulukirjoihin. Ei vain jaksaisi heti alkaa lukemaan matematiikan preliminääriin vaikkakin uusi matikan kirja saapuikin (ylioppilaskokeita 2004-2013). Saatikka sitten niihin pelottaviin ylioppilaskirjoituksiin. Prelin vastauksia on ehkä ensin hyvä odotella ja sitten vasta päättää lukutahtia ja määrää. Kunhan vielä jaksaisi hetken lukea ja painaa niin maaliskuun puolenvälin jälkeen saisi keskittyä vain työntekemiseen.
Parempi puolisko sai hyväksi luettua aiemmilla opinnoillaan ja töillään yhden työharjoittelun. Muutaman viikon loman hän meinasi viettää vanhemmillaan. Tietää meille siis muutamien viikkojen eroa. Allekirjoittanut meinasi tehdä hiki hatussa töitä ja lukea kirjoituksiin kun se ihana lukuloma alkaa. Saa nähdä mikä itkuhuuto odottaa perjantaina kun M lähtee ...

Sekaisin

Kuten otsikkokin kertoo, ajatukseni ovat aivan sekaisin pääni sisällä. Haluaisin päästä pois vanhempien nurkista, mutta erimielisyydet ihmisten kanssa hidastavat toimintaa. Jos minä yksin vaikuttaisin omaan elämääni, asuntohakemus olisi lähtenyt jo viime viikolla kohti toimistoa. Ylioppilaskirjotukset painavat kuin suurempi mörkö kovaa vauhtia kohti. Parin viikon päästä olisi preliminääri kaikista muista aineista paitsi terveystiedosta. Terveystieto kun ei viime keväänä mennyt mitenkään odotusten mukaisesti. Tästä johtuu ylioppilaskirjoitusten suuri mörkö. Haluaisin harrastaa jalkapalloa, mutta rahanmeno tuntuu olevan aivan valtavaa. Vakuutukset, lisenssit, pelimatkat, varusteet, yms. Töissäkin pitäisi joskus käydä. jos töitä olisi. Kokoajan pitäisi olla menossa jonnekkin ja saamassa aikaan hirveästi asioita. Missä välissä tuleekaan seinä vastaan ja romahdan lopullisesti ? Eilinen ilta meni vain itkiessä M vasten kun olin vain niin loppu tähän kaikkeen. Mielialat heittelevät laidasta laitaan kun yrittää olla niin vahva ja jaksaa touhuta ja olla reipas. Pitäisi vissiin ottaa ohjat yksin omaan haltuun ja alkaa tehdä omia päätöksiä. Kukaan muu kun ei voi mun puolesta alkaa päätöksiä tekemään, se on fakta.

Kiitos Cheek, että olet luonut maailman rentouttavinta musiikkia. Ilman sinua en jaksaisi tätä suoranaista paskaa tahkoa läpi.