Tuleva kesä pelottaa.

Julia kirjoitti osuvasti blogissaan aiheesta joka mieleeni on hiipinyt lähi päivinä. Tekstiin pääset tästä.

Viikko valuu loppuun kuin hiekka tiimalasissa. Viimeiset hetket M:n kanssa ennen kuin se taas lähtee toisaalle töihin. Suomeksi se on mulle poikaystävä_vapaa_kesä (=superkovaa ikävää). Keskiviikkona se lähtee ensimmäisen kerran, mutta onneksi palaa takasin mun ylioppilasjuhliin viikonlopuksi.

Yhteistä aikaa tulee olemaan vain yksittäisiä päiviä silloin tällöin kun molempien työt sattuvat niin sallimaan. Aiemmastahan tahti ei muutu mihinkään. Ennen M:n muuttoa kotikonnuilleni elämämme oli samanlaista. Työt/koulu jos salli niin satuimme näkemään. Monetmonet itkut tullut itkettyä äitille, kavereille, tai M:ltä saamille pehmoleluille kun on vaan niin superkova ikävä (pyyhkii silmäkulmaansa vaikka tietää M:n tulevan säbästä kotiin kohta).

Tottakai, aiempaan muutoksena on se, että olen vahvistunut huimasti siitä mitä aikaisemmin olin. En pelkää aina sitä sanomatonta pahinta asiaa mitä voisi tapahtua kun M ei ole kotona. Osaan luottaa siihen, että tämä kesä on taas vahvistavana tekijänä sille, että suhde kestää vielä vuosia. Osataan olla parikin kuukautta olematta kuin paita ja peppu. Allekirjoittaneelle takertujalle alku voi olla erittäin hankala. Lopulta huomataan, että puoli kesää on mennyt aivan hujauksessa ohi.

Juliakin tuossa tekstissään minusta puhui oivallisesti monestakin asiasta joista olen samaa mieltä. Uskon itsekkin siihen, että kun M taas elokuussa palaa tänne takaisin niin osaan katsoa häntä aivan uusien pinkkien lasien läpi. Sitä riemua kun tietää, ettei se taas koko arkiviikkoon lähde mihinkään. Osittain vihaan pienessä mielessäni (anteeksi M, ota huumorilla) maajoukkuetta ja kaikkia muita kotkotuksia jotka riistää meidän aikaamme. Mutta olen oppinut ajan saatossa nauttimaan siitä, että saan itsekkin juosta kentällä miten haluan. Ilman, että tarvitsee harmitella sitä, että toinen joutuu olemaan vaan kotona.

Jokainen tarvitsee hetkisen omaa aikaa ilman sitä ällösöpöä parempaa puoliskoa. Mulle on ainakin tärkeää, että yhteyttä pidetään vaikka ollaan erossa. Nautin täysin siemauksin siitäkin, että pääsen viettämään rakkaiden kavereiden kanssa laatuaikaa koko kesän. Äitikin varmasti tykkää kun näkee tytärtään hieman enemmän kuin viikonloppuisin suurimmissa käänteissä kääntymässä kotona..

TEHDÄÄN KESÄSTÄ IKIMUISTOINEN !